Se riivaa mieltä,
se hiljaa tuhoaa,
Se kiilaa tieltä,
se veteen vajoaa.
Se eksyy vielä,
se matkalla katoaa.
Se ymmärtää kieltä,
jota muut
ei.
Se riivaa mieltä,
se hiljaa tuhoaa,
Se kiilaa tieltä,
se veteen vajoaa.
Se eksyy vielä,
se matkalla katoaa.
Se ymmärtää kieltä,
jota muut
ei.
Kun kerran kynttilä sammuu,
ei se syttyä voi uudestaan.
Savuna ilmaan se haihtuu,
ei lämmitä enää tunnelmaa.
Pois on hän, muttei yksin hän oo.
Miehensä syliin ja lapsensa suloon,
viimeiset hyvästit hän meille jättää.
Nyt jaksaa, nyt pystyy taas hengittää.
Ole rauhassa nyt, nyt saat levätä,
nyt ei sinun tarvitse pelätä.
Jättää saat kaiken hymyissä suin,
ja ikiseen ja suloiseen uneen vaivuit,
Nähdään taas kun sen aika on,
jospa se ei oo loputon.
Halataan taas ja kerrankin saan
kuulua siihen rakkaimpaan porukkaan.