tiistai 8. marraskuuta 2022

Paine

Se riivaa mieltä,

se hiljaa tuhoaa,

Se kiilaa tieltä,

se veteen vajoaa.

Se eksyy vielä,

se matkalla katoaa.


Se ymmärtää kieltä,

jota muut

ei.

Savu

Kun kerran kynttilä sammuu,

ei se syttyä voi uudestaan.

Savuna ilmaan se haihtuu,

ei lämmitä enää tunnelmaa.


Pois on hän, muttei yksin hän oo.

Miehensä syliin ja lapsensa suloon,

viimeiset hyvästit hän meille jättää.

Nyt jaksaa, nyt pystyy taas hengittää.


Ole rauhassa nyt, nyt saat levätä,

nyt ei sinun tarvitse pelätä.

Jättää saat kaiken hymyissä suin,

ja ikiseen ja suloiseen uneen vaivuit,


Nähdään taas kun sen aika on,

jospa se ei oo loputon.

Halataan taas ja kerrankin saan

kuulua siihen rakkaimpaan porukkaan.

torstai 8. helmikuuta 2018

Sydäntensärkijä

Ei siinä oo järkee,
jos siitä vaan huutaa
Onks se nii tärkee,
ku muuta et huomaa

Mikset vain tajuu,
et apua sä et anna
Jääminen ei oo takuu,
eikä sydänt kokoonpanna

Sun takiasi lähdetään,
eikä sulle voi puhuu
Jätät ne vaa itkemään,
ja puhumatta kauhuu

Kuka voisi lohduttaa,
täällä ei voi yhtää olla
Ehkä joskus kaduttaa,
ku osuu sun kohdalla

Artblock

En odottanut mä mitään,
mutta silti yllätyin.
Tuijottelen tyhjään,
ja suruun syyllistyin.

Kuka nyt näistä tykkäisi,
piirustuksista mun.
Blogini mä poistaisin,
jos siihen uskaltaudun.

Ei kukaaan sitä estäisi,
hurraisivat vaan.
Mut sitä en mä kestäisi,
tahdon silti jatkaa.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Äänet

Pääni huutaa ja vaatii lisää,
enkä tiedä enää mistää mitää.

Ajatuksia vain yksi ja sata,
ettei pääni kaikkeea kata.

En ole yksin koskaan,
äänet puhuvat puolestaan.

Mitä kuunnella ja mitä ei,
luoton itseenikin se vei.

Ehkö suljen korvani tänään,
en jaksa miettiä tähän hätään.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Huoli

Kantaisin taivaasi
(jos vain voisin),
puhaltaisin tuulesi
(ja onnea toisin).
Itkisin meresi
(ettei sinun tarvitsisi),
poistaisin myrskysi
(että matkasi jatkuisi).
Maalaisin veresi
(paremmaksi värjäisin),
laulaisin unesi
(ja vuoksesi valvoisin).

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Puolikas

Kerron asiani
ilman että odotan
kenenkään vastaavan,
puhun seinille 
ja tiedän sen. 

"Älkää kuunnelko 
minua" hekotan
ja tunnen itseni
turhaksi,
puolikkaaksi.

Masennun ja 
raivoan, saaden
apua ei keltään.
Äänetön huutoni
ei kantaudu.

Pakenen huoneeseen
ja katoan kaikelta.
Pidän silmäni kiinni
ja luulen
elämän olevan
helpompaa.