Se on tunne, jota ei pääse pakoon. Se pitää sua otteessaan, eikä jätä sua rauhaan. Se kaivautuu yhä syvemmälle sun rintaasi, niin että lopulta unohdat hengittää.Se on tunne, mitä et osaa selittää tai kuvailla. Se tuntuu lämpöiseltä, mutta samaan aikaa satuttaa sua enemmän kuin tuhat neulaa. Se on pieni pehmoinen, vastasyntynyt linnunpoikanen. Se on hyppäämistä satakerroksen talon katolta. Se on pelottavaa, sillä et tiedä mitä tehdä sen kanssa.
Se piiloutuu surullisen ja iloisen kasvon alle. Sitä ei huomaa ensimetreillä, vaan silloin vasta kun on lian myöhäistä. Se naurattaa ja itkettää samaan aikaan.
Se kertoo sulle, että oot elossa.
Tunne tulee vain silloin, kun ajattelet sitä. Silloin ei näe mitään muuta kuin sen. Se on tunne joka ei anna sun olla, eikä se halua lähteä.
Se on tunne, jota sanotaan rakastamiseksi.
