Ei mitään

Soitat taas ja
   kerrot
kuulumisiasi.

Minä kuuntelen,
            hymyilen,
               nauran
                lempeästi,
 välittäen sinusta.

Kuin ohimennen kysyt,
   minun kuulumiani,
  vahingossa tietenkin.

-Ei, ei minulle ole
  kuullut
mitään moneen
     viikkoon-

Uskotko sinä sen?

Olen tottunut olemaan

Olen tottunut katsomaan,
tottunut luopumaan.
Vaikka se vois alkaa sattuu,
ei mikään saa sitä muuttuu.
Olen tottunut kulkemaan,
omaa tietäni unelmaan.

Olen tottunut pakenemaan,
omia tunteitani kokonaan.
Kaikki mitä mä ansaitsin,
oli kaikki mitä mä tarvitsin.
Olen tottunut nauramaan,
omaa tyhmyyttäni uudestaan.

Olen tottunut pettymään,
tärkeitä asioita jättämään.
Olla toissija sydämelle,
näkymätön katseille.
Olen tottunut elämään,
ja unestani heräämään.

Minulle riittää tämä

Laulamme lauluja,
katsomme tauluja,
kuljemme kadulla.

Kukaan ei näe meitä,
toisiimme eksyneitä,
kaikkialle ehtineitä.

Käsi kulkee kädessä,
juoksemme mäessä,
puiden pimeydessä.

Yksi katse riittää,
ja silloin aika kiitää,
kuka kaipaakaan niitä?

Minulle riittää sinä,
sinulle riittää minä,
meille riittää elämä.

Oh my God, Zombies!

Kaksi silmää, yksi sydän

         On ne voit bien qu'avec le coeur. L'essentiel est invisible pour les yeux

Me tunnemme vain ne, jotka kesytämme, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat tavarat valmiina kauppiailta. Mutta koska kauppiaat eivät myy ystäviä, ihmisillä ei ole enää ystäviä. Jos haluat ystävän, kesytä minut!
…


Hyvästi, kettu sanoi. Kerron sinulle salaisuuteni, se on hyvin yksinkertainen: Vain sydämellä näkee hyvin. Tärkein on silmin näkymätöntä.


                 -Pikku prinssi-