Olen jänis.
Leikin nummella ja
jyrsin lehtisalaatteja.
Hampaani on jänismaiset,
olen musta,
pikimusta jänis.
Kappas, metsästäjä hei!
Nätti piippu sulla,
pitkä, kapea ja must-....
Ai
Niin joo.
En minä ole jänis,
ehei, metsästäjä kulta.
Kaikkea muuta.
Olen limainen,
pikimusta sammakko,
kruak!
"Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa
ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa
Niin mä voin luvata
et aina lopulta sä selviit mistä vaan
ja ihan todella
ei ole rajoja nyt kun tanssitaan
Sä alat vihdoin viimein käsittää
ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
oot liian kaunis häpeemään
etkä voi yhtään mitään menettää
joten anna mennä
joten anna mennä
kaunis rietas onnellinen
kaunis rietas onnellinen
Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään
ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää
Mut älä unohda
että nyt lopultakin on sun vuoro taas
ja mä voin luvata,
ettei se satuta kun kaiken pudottaa
Sä alat vihdoin viimein käsittää
ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
oot liian kaunis häpeemään
etkä voi yhtään mitään menettää
joten anna mennä
joten anna mennä
kaunis rietas onnellinen
kaunis rietas onnellinen
Oot liian kaunis häpeemään
etkä voi yhtään mitään menettää
joten anna mennä
joten anna mennä
Sä alat vihdoin viimein käsittää
ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
oot liian kaunis häpeemään
etkä voi yhtään mitään menettää
joten anna mennä
joten anna mennä
kaunis rietas onnellinen
kaunis rietas onnellinen
kaunis rietas onnellinen
kaunis rietas onnellinen"
Mä tapasin sut tänään pitkästä aikaa.
Kuinka kauan siit' olikaan
kulunut, kun viimeks nähtiin?
Vuosi? Ehkä enemmän?
Juteltiin hetki,
rupateltiin kuulumisia,
kehuttiin tekemisiämme.
Älä huoli, ei minulla mennyt niin
huonosti.
Älä pelkää, olen minä vielä elossa.
Vaikka eihän sitä huomaa asioita,
jotka on ollut olemassa.
"Heippa, nähellään!"
Ehkä seuraavallakin kerralla,
voidaan esittää ystäviä.
Siinä se taas menee hiukset heiluen.
Ei se taaskaan huomaa,
tai sitten se esittää ettei se näe.
Ei kyllä uskoisi, että joskus ollaan
oltu ystäviä.
Parhaita kavereita.
Sisaruksia.
Äh.
Mene vaan.
Mitä me oltais edes puhuttu?
Sydän on hankala asia.
Se osaa rakastaa ihmisiä.
Rakkaus tulee kysymättä,
jää hetkeksi
ja lähtee sanomatta.
Se ei katso ikää,
tai sukupuolta
tai kansalaisuutta.
Se ei kerro
kehen pitäisi rakastua.
Se sanoo
kehen kannattaisi
rakastua.
Se kuka tekee
sut onnelliseksi.
Ehkä se on silloin rakkautta?
"Ethän sinä edes ole koskaan rakastunut!
Ethän sinä edes voi rakastua kehenkään!"
En niin, mutta sydämeni voi.
