Demoni sisälläni

Tuntuu,

kuin olisin ansainnut kaiken,
tämän yksinäisyyden ja
     kylmän pimeyden.

Tuntuu,
kuin olisin paholainen kaikessa
hänen ilkeydessä, surussa,
      tässä elämässä turhassa.

Tuntuu,
kuin en osaisi enään olla kiltti
niille jotka sen ansaitsisivat,
   vaan ystäväni ympäriltäni
      pikku hiljaa katoavat.

Olen demoni,
paholainen,
ilkeyden irvikuva.

Tuntuu,
etten osaisi enään olla aikuinen,
se omituinen, se yksinäinen,
  se niin sanottu ihminen.

Ehkei tänään, ehkei huomenna

Miksei elämä voi olla helpompaa,
jotain kauniimpaa ja suurempaa.
Kaiken pitäisi olla täydellistä,
ja elämässä pitäisi menestyä.

Ei se ole niin helppoa ollenkaan,
kaikki huudetaan kahteen kertaan.
Ehkä huomenna sitten onnistun,
löydän ehkä onneni tuhlatun.

Hirviöni voisin tänään piilottaa,
tai katsoa sitä silmiin suoraan.
En ole oikeasti tälläinen ihminen,
voin olla parempaa, tiedän sen.

Mutten tänään, ehken huomenna,
jonain päinänä, selkä suorana.
Silloin kun voin taas hengittää,
ja ajatukseni paperille piirtää.

Ikiuni

Oksalla oot alimmalla,
pimeässä, pohjalla.
Pimeyteen kun sukeltaa,
pinnalle ei pääse milloinkaan.

Kädet sut ottaa vastaan,
syleilyyn, oot turvassa.
Tervetulleeksi toivottaa,
katseet kylmän sokeat.

Kodiksi saat tätä kutsua,
silmäsi saat sä sulkea.
Rauhassa saat nyt nukkua,
ikiunen pauloissa.

Tarinankertoja

Sanasi alkaa 

kuulostaa tyhjältä,

käytät samaa tarinaa

päivittäin

ja luulet minun uskovan

puhettasi.

Olen väsynyt 

kuulemaan samaa virkettä

päivästä toiseen,

eikä asiat muutu

tänään eikä 

huomenna.

Kerro minulle jotain

uutta, jotain

mitä et ole ennen

kertonut,

niin ehkä voisin

luottaa sinuun.

Yöllinen taistelu

On aika hiljaista.
On keskiyö
(ja vähän enemmän)
ja kaikki nukkuu.
Paitsi minä ja
tuo yksi yöperhonen.

Se olet joko sinä
tai minä,
joka nukahtaa
ensimmäisenä.

Näyttää siltä,
etten nuku tänä
yönä ollenkaan.

Perhosesta enkeliksi

Enkeliksi muuttui
perhonen.
Siivet vaihtoi
höyheniin.
Lähti lentoon
korkeammalle
kuin koskaan.
Tähtiin kurottaa,
ja sinne jää.
Kirkkaimman
tähden kun näät,
hän on siellä.

Maaliviiva

Kaikki elävät vain hetken.
Tämän päivän ja huomisen.
Jotkut jäävät, jotkut jatkavat.
Miten omat jalat kantavat.

Joku jää sua tänne kaipaamaan.
Vaikka tuska laantuu ajan mittaan.
Kesken jää elämäsi polku.
Kun ei etene askeleitesi kulku.

Sua odottamaan moni jää,
mutta maaliviiva jo häämöttää.
Silti jaksa vielä tän muutaman
askeleen ottaa elämääsi hiipuvaan.

Hey Brother

Hei veli, joutuu elämän tiellä itseään etsiin.
Hei sisko, on tottunut rauhaan ja pettymyksiin.
Oh, jos yötaivas laskeutuu,
toivon, että elämäsi kyllä parentuu.

Hei veli, luottaisitko vielä auttavaan käteen?
Hei sisko, uskothan palavaan rakkauteen?
Oh, jos yötaivas laskeutuu,
toivon, että sydämesi vielä pelastuu.

Jos kotoa kaukana oon?
Veli, vastaan aina huutoos.
Jos kaiken kadotan?
Sisko, auttaa sua aina voin.
Jos yötaivas laskeutuu,
toivon, että elämä paremmaksi osoittuu.

Hei veli, tien loppuun kuljet ja löydät uuden.
Hei sisko, veri vettä tiheämpää luulen.
Oh, jos yötaivas laskeutuu,
toivon, että toiveesi todemmaksi toteutuu.

Jos kotoa kaukana oon?
Veli, vastaan aina huutoos.
Jos kaiken kadotan?
Sisko, auttaa sua aina voin.
Jos yötaivas laskeutuu,
toivon, että muistat vielä minuun tukeutuu.

-suom. Lumier-san-

Sieluni tärisee

Sieluni tärisee.

Elämän piti olla helppoa,
he lupasivat niin.
Elämän piti olla
  elämisen arvoista.

Vaikka olen muiden kanssa,
muiden lohduttomien sielujen,
   en ole yksi heistä.

Meille annettiin tehtävä,
tehtävä selviytyä,
minä tärisen kylmästä
   peiton alla.

Minulla ei ole kylmä,
mutta käteni on jäässä.
Tahtoisin vain jonkun
   joka kuuntelee
  ja ymmärtäisi.

Jonkun joka tarvitsisi minut.