Koska olen minä

Kieroon ehkä katsottu
Onnistunut silti kasvamaan
Syrjityksi aina tuomittu
Kantanut kuitenkin huoliaan
Aina ylös noussut uudestaan

Oksalla toisella valmiina
Lentoon on jo lähdössä
Elämä edessä suurena
Näkemään uusia ihmeitä

Murehtii liikaa turhia
Innostuu vieläkin tyhjästä
Niellee isoja pettymyksiä
Ärsyyntyy silti pienistä

Slenderman

Slenderman, oh slenderman.

Lapset kiiruhtakaa,

nopeasti eteenpäin.

Hänen kätensä kurkoittaa,

leveästi virnistäin.

Kulkekaa siis nopeampaa,

piiloutumatta yksittäin.

Hän löytää jos kurkistat,

ja tuijottaa kun nukahdat.

Hänen kylmässä halauksessaan,

vie teidät uuteen maailmaan.

Slendeman, oh slenderman.

Juoskaa siis, jäämättä kii.

-suom. Lumier-san- 

Merimies

Mä muistan sen,
yhtä hyvin kuin eilisen.
Vaik muutama vuosi siitä,
ei aika siltikään riitä.
Ajatellen etten sua nää,
en eilen enkä tänää.
Siivet kasvatit selkääsi,
ja nyt en kuule nauruasi.

Vanha merimies lähti,
viimeiselle retkelleen.
Tavoitteena pohjantähti,
ja elää sen hetken.
Kuin lokki jota rakastit,
lähtee matkalleen.
Ei palaa, mitä ajattelit?
Saa merimies viimeisen retken.

Surussa saan kulkea,
saan sydämeni sulkea.
Vihdoinkin alan ymmärtää,
miksi kaipaan merimies ystävää.
Mielessäni hän edelleen kulkee,
ja taivaasta mua katselee.

Hän siipensä ammolleen aukaisi,
ja hymyillen sanoi hyvästi.

Siivet kasvatit sä selkääsi.

Last Lullaby

Älä itke.

Ei sinun kannata tuhlata
aikaasi kyyneliin.

Pidä kädestäni kiinni.

Ehkä kertoisinkin tämän viimeisen
tarinan.

Auringosta, kynttilöistä.
Suukoista ja
kastepisaroista.

Vesiväreistä, keijuista ja
enkeleistä.

Taivaasta.

Älä itke.
Sillä minä itken sinun puolestasi.

Don't ask, don't tell

Olen tottunut olemaan
ihmisten katseiden
suojassa.

Olemaan ihmisille
se outo, outo ihminen,
joka ei puhu.

"Tuossa se taas menee,
SE taas on täällä"

Anteeksi, jos häiritsen.
Jos etsitte petettyä,
petturia,

etsikää minut.

Elämän kahta puolta

Juostaan bussipysäkille,
sillä meillä on kiire.

Keksitään nimiä pilville,
joilla on ihmisen piire.

Leikataan kukkia paperista,
ja heitetään ne taivaalle.

Tehdään laulu palloista,
kunnianosoitus niille.

Pyyhitään kyyneleet,
jotka valuvat kasvoilla.

Tulkitaan toistemme ilmeet,
sillä muuta ei tarvita.

Oman elämänsä kulkija

Elämässä tässä,
yhteisessä hirressä.
Kuolema kutsuu jokaista,
ei se tee poikkeusta.

Elämässä tässä,
ihmisten keskellä.
Sammuu jokaisen kipinä,
syntiemme liekkeissä.

Sydämessä tässä,
ikiomassa elämässä.
Yksin saan tietä kulkea,
katsella ja silmäni sulkea.

Se mitä on tänään,
ei ehkä ole huomenna.
Hukkuu kaikkeen tähän,
ja päätöksenä kuolema.

Simpukoista

Jokainen meistä on kuin simpukka.

Näytämme päälle päin
 tylsältä ja mauttomilta.

Osa saattaa olla muita
 kauniimpia.

Mutta jokaisen sisällä,
 on todella kaunis
helmi.

Toisaalta joillakin
 ei ole ollenkaan.

Saattaa olla myös niin,
 että ne joilla on helmi,
luulevat olevansa
  helmettömiä,

aivan arvottomia.

Se niin riippuu simpukasta.

Tunteista voimakkain

Tunteita on hyvin erilaisia.

On pelkoa, rakkautta,
  surua, onnellisuutta,
vihaa
 ja
    tyytyväisyyttä.

Minkä takia rakkautta
 pidetään
voimakkaimpana tunteena?

Vihakin voi olla voimakasta,
   niin kuin voi olla pelkokin.

Rakkaus on vain
 positiivisin
    ja miellyttävin
tunne.

Unelmista totta

Elä elämääsi,
  elä unelmiasi.

Minun unelmani on lentää,
  kuin lintu
taivaan tuulissa.

Minun unelmani on kuiskata
  rakkaani korvaan,
että "rakastan sinua".

Joka aamu..
Joka ilta...

Minun unelmani on olla iloinen,
 siitä kaikesta mitä olen saanut aikaan.

Hetkistä unohtumattomista,
  ja kauniista muistoista.

Elän unelmaani,
  samalla
kun elän elämääni.

Auringonlasku

Sano sana, niin ymmärrän.
Puhu, niin ehkä tajuan.

Mikä tekee siitä pienemmän,
ei minkäänlaista hajua.

Loppu loppunsa tuntee,
kun kävelee pidemmälle.

Sydäntäänsä kun pitelee,
ja tarrautuu syvemmälle.

Anna anteeksi mulle,
niin ehkä luovun.

Kauas kantautuneelle,
aaltojen kuohun.

Ei elämää sen enempää,
sanoo lokki toiselle.

Sen jälkeen kun sen riistää,
on loppu sen toiveelle.

Pieni olento

Pieni olento sydämen takaa,
ei mielikuvituksella oo rajaa.
Omat touhunsa ja keksii leikit,
pitää juhlat ja laittaa meikit.
Yksin silti ei hyvä oo,
jos muistojansa katsoo.

Pieni olento sydämen takaa,
oli hiukan sielultaan vajaa.
Kukaan ei nähnyt taikka kuullut,
ei ajatellut, ei luullut.
Olento vain niin yksinään,
alkoi elämäänsä miettimään.

Pieni olento sydämen takaa,
nurkassa ja itseään halaa.
Ei ympärillä oo ketää,
sydämessä hän vain lepää.
Eksynyttä on vaikea ohjata,
muistonsa kun on aikeissa luopua.

Pieni olento sydämen takaa,
liikkumatta lattialla makaa.
Ei viestiä, ei mitään,
ei uusia muistoja lisää.
Siihen loppui olennon tie,
ja niin käy sydämenki lie.