
Puhu, niin ehkä tajuan.
Mikä tekee siitä pienemmän,
ei minkäänlaista hajua.
Loppu loppunsa tuntee,
kun kävelee pidemmälle.
Sydäntäänsä kun pitelee,
ja tarrautuu syvemmälle.
Anna anteeksi mulle,
niin ehkä luovun.
Kauas kantautuneelle,
aaltojen kuohun.
Ei elämää sen enempää,
sanoo lokki toiselle.
Sen jälkeen kun sen riistää,
on loppu sen toiveelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti